Linnunpontto.com etusivulle »
tilausTilauskaavake aukeaa uuteen ikkunaan/ välilehteen. Voit näin tutustua tuotteisiin tilauksen yhteydessä.    
Yhteistyössä: Planeetta Internet

  palaute  |  yhteystiedot




       
     
     
Pönttöhavaintoja, osa 1 - tutkijanäkökulmaa
Esa Lehikoinen


Pesinnän jälkeen pöntöt jäävät rauhaan monelta pöntöttäjältä pitkäksikin aikaa. Kun pönttöjä on ripustettu tutkimuskohteina olevia lintuja varten satamäärin ja niillä on käyty tekemässä tarvittavat tarkastukset kerran viikossa tai useamminkin, pitää pöntöiltä mielellään lomaa koko loppukesän ja alkusyksyn. Erilaista muistiinpanoa ja raportoitavaa on kertynyt myös järjesteltäväksi niin paljon, että ulkotyöaika vähenee. Hyvä syy tehdä muuta on, että elokuun ja lokakuun välisenä aikana pöntöillä ei tapahdu paljon mitään.

Syyspäivien lyhetessä mieltä alkavat vaivata sekä velvollisuus että kiinnostus. Pöntöt olisi puhdistettava, mutta tehdäkö se syksyllä vai keväällä? Syksyistä puhdistusta puoltavan oletuksen mukaan näin saadaan pidettyä kurissa pesäaineksissa talvehtivia lintujen loisia. Kevääseen jättämistä puoltava oletus taas arvelee, että pesäainekset parantavat pöntön lämpötaloutta. Kummallakin koulukunnalla on kannattajansa. Me tyhjennämme pöntöt yleensä jo alkusyksystä ennen kuin niissä on yöpyminenkään alkanut. Samalla tulee tarkastettua viimeisen kerran onko pesäaineksiin hautautuneena selityksiä sille että aiempien tarkastusten muna- ja poikasluvut eivät täsmää, ts. varhain haudontakuopasta pois siirtyneitä tai siirrettyjä munia tai kuolleita poikasia. Suhteellisesta turvallisuudestaan huolimatta eivät pöntössä pesivällä linnullakaan kaikki munat kuoriudu eikä jokainen poikanen lähde lentoon. Pesintämenestys jää usein alle 60 %:n munituista munista laskettuna. Pesän pohjien tarkka tonkiminen on siis loppukesän tehtäviä kun pesintää seurataan tarkasti.

Kiinnostusta herättää se, että pönttöjen käyttö lisääntyy syksyn mittaan. Ne eivät olekaan vain pesintää varten. Tiaispöntöissä yöpyy talitiaisia ja joskus muitakin tiaisia. Yöpyminen pöntöissä on tavallista ja mitä kurjempi keli sitä suuremmassa osassa pönttöjä on yöpyviä lintuja. Yhtenä parhaista mieleen on jäänyt marraskuinen myrsky-yö Seilin saarelta vuodelta 1983. Saaren parissa sadassa pöntössä yöpyi yhtenä tarkastusyönä 58 talitiaista puiden ympärillä ryskyen kaatuessa ja Seilin vanhan spitaalisairaalan kattoluukkujen lennellessä pihamaalle. Tuollaisena yönä pystyy ehkä kokemaan jotakin siitä, minkälaista lintujen elämä vuoden synkimpänä aikana on: yksinään pöntön pimeydessä, ruumiinlämpötila muutaman asteen laskeneena ja kylmän vuoksi vielä höyhenpalloksi pörhistyneenä täytyy selvitä yöstä varautuneena vielä pönttöön pyrkivään petoon – tai joskus, onneksi, vain tutkijaan.

Isoreikäisissä ja suurikokoisemmissa pöntöissä voi yöpyä käpytikkoja. Joskus ne suurentavat tiaispöntön reiänkin itselleen sopivaksi kulkuaukoksi. Samanlaisissa pöntöissä voi niihin talvella kurkatessa tulla vastaan toisenlainenkin yllätys: pöntön pohja voi olla täynnä höyhen- tai karvamassaa, joka otsalampun valossa paljastuu nopeasti pikkulinnuista tai –nisäkkäistä muodostuvaksi kasaksi. Tällaisten kolontäytteiden synty, niitä on myös luonnonkoloissa, oli vielä runsas sata vuotta sitten useimmille luontoharrastajillekin tuntematon. Erikoisin julkaistu selitys oli se, että ne ovat palokärjen tekemiä. Idea oli sinänsä hieno ja moderni – kirjoittaja ajatteli, että keräämällä kuolleita eläimiä puunkoloon, palokärki saa sinne houkuteltua hyönteisiä ja itselleen ja poikasilleen helpon ruokapöydän seuraavaksi pesimäkaudeksi. Sellaisia eläimiä, jotka parantavat omaa ympäristöään, on oikeasti olemassa, mutta tämä palokärkihypoteesi ei ollut oikea. Sittemmin esitettiinkin toinen selitys, ja nykyisin ”kaikkihan sen tietävät”: kysymys on varpuspöllön tekemistä varastoista. Varastointi alkaa ilmojen kylmetessä lokakuun lopussa ja on vilkkainta marras-joulukuussa. Moni varasto jää kuitenkin käyttämättä, koska varsinkin nuoret varpuspöllöt ovat liikkuvaista tyyppiä ja näin varastoja jää matkan varrelle. Pöntön keväinen tarkastaja voi sitten törmätä käyttämättömään varastoon. Vaikka varastopöntön sisällön tarkka tutkiminen vaatii vähän sisua, se kannattaa aina tehdä. Ensinnäkin, saalislajit määrittämällä saa tietää mitä varpuspöllö ravinnokseen pyydystää, toiseksi linnuilla voi olla renkaita, joista yksilöiden alkuperä selviää. ja kolmanneksi, voi törmätä harvinaisuuksiin. Juuri tänä syksynä on kerrottu Suomen kolmannen rubiinisatakielen löytyneen varpuspöllön varastosta! Aikanaan selvitettäessä Suomen pikkunisäkkäiden levinneisyyksiä, lähes ainoa tapa löytää kääpiöpäästäinen, oli tutkia pöllöjen ravintojätteitä. Mihinkään silloiseen loukkutyyppiin se ei kevyenä otuksena jäänyt, mutta varpuspöllö sen osasi poimia.


[Sivun alkuun]

© Luonto-Suomi Oy - Päivitetty 30.11.2012