Linnunpontto.com etusivulle »
tilausTilauskaavake aukeaa uuteen ikkunaan/ välilehteen. Voit näin tutustua tuotteisiin tilauksen yhteydessä.    
Yhteistyössä: Planeetta Internet

  palaute  |  yhteystiedot




       
     
     
Tervapääskyt - ilmojen kiitäjät
William Velmala


Tervapääskyt ovat kaupunkien näkyvimpiä ja kuuluvimpia lintuja. Niiden kattojen yllä kiitävät ryhmät pitävät kuuluvaa kirskuvaa ääntä puikkelehtiessaan antennien ja savupiippujen lomassa. Syöksykiidossa tervapääskyn on arvioitu saavuttavan jopa 150 km/h nopeuden! Nimestään huolimatta tervapääsky ei ole läheistä sukua kolmelle muulle pääskylajillemme, haara-, räystäs- ja törmäpääskylle. Itse asiassa sen lähimpiä sukulaisia ovat Amerikan mantereilla esiintyvät kolibrit.

Pääskyt ovat kaikkien tuntemia taitolentäjiä, joten tervapääskyn samankaltainen ulkonäkö ja lentotaidot ovat perusteena sen kansanomaiselle nimitykselle. Tervapääsky kuuluu kuitenkin kiitäjien sukuun, jonka edustajia tavataan laajasti maailmalla, lähinnä lämpimillä seuduilla. Tervapääsky on sopeutunut elämään ilmassa, joten sille on kehittynyt hyvin virtaviivainen, sukkulanmuotoinen ruumiinrakenne sekä pitkät, terävät ja sirppimäiset siivet. Väritykseltään se on yksivärisen tummanruskea vaaleaa kurkkulappua lukuun ottamatta. Tavallisiin pääskyihin verrattuna sen siivet ovat hyvin pitkät ja kapeat sekä muodoltaan puolikuumaisesti taipuneet. Se on myös pääskyjä hieman kookkaampi.

Tervapääsky kuuluu myöhäisimpien keväällä Suomeen saapuvien muuttolintujen joukkoon. Etelä-Suomeen ensimmäiset tunnustelijat ehtivät yleensä toukokuun alussa, mutta pääosa muuttajista saapuu vasta kuun lopulla. Syyskuun loppupuolella laji on jo normaalisti kadonnut maastamme lämpimämmille seuduille Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Historia tuntee kuitenkin syksyjä, jolloin yksittäisiä tervapääskyjä on viivytellyt aina joulukuulle asti! Tähän on syynä normaaliin muuttoaikaan yllättäneet kylmät sääjaksot, jolloin laji saattaa vaipua horrokseen koska hyönteisravintoa ei yllättäen olekaan saatavilla. Loppusyksyn lämpimämmät kelit saattavat taas herättää ne, jolloin niille tarjoutuu tilaisuus ehtiä vielä talven tieltä pois. Talven yli ne eivät täällä kykene selviytymään.

Horrostaminen on yleistä tervapääskyn pesäpoikasillakin, jotka voivat sillä keinoin pienentää energiankulutusta jopa useiden päivien ajaksi keskikesällä sattuvien sateisten tai kylmien kelien aikana. Tällöin hyönteisravintoa ei ole saatavilla, ja itse emotkin siirtyvät aina satojen kilometrien päähän ravinnon perässä. Sään lämmetessä ne palaavat heti ruokkimaan horroksesta heräileviä poikasiaan kupuunsa syljestä ja hyönteisistä muodostamallaan pallolla. Tervapääskyt saalistavat hyönteisiä yksinomaan ilmassa. Itse asiassa laji on niin sopeutunut elämään ilmassa, että se nukkuu, parittelee ja kerää pesäaineksetkin lennossa. Maahan (itse asiassa puuhun, rakennukseen tai pesäpöntölle) se laskeutuu yleensä vain pesimistarkoituksessa. Mikäli tervapääsky tippuu jostain syystä maahan, sen on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä omin avuin lentoon. Sen jalat ovat kehittyneet vain puunrungolla tai seinässä riippumiseen, joten se ei välttämättä pysty ponnistamaan niillä riittävän korkealle saadakseen ilmaa siipiensä alle.

Tervapääskyn luonnollista pesimäympäristöä ovat mäntykankaat ja suonreunojen harvapuiset metsät, joissa on palokärjen tai käpytikan koloja pesäpaikoiksi. Erämaissa pesivä tervapääskykanta on taantunut merkittävästi pesäkolojen puutteen vuoksi. Nykyisin ylivoimaisesti suurin osa tervapääskyistä pesii kulttuuriympäristöissä, kuten kaupunkien keskustoissa tai omakotitaloalueilla. Vanhojen rakennusten kattotiilien alla tai räystäissä on sopivia koloja sille asutettavaksi. Laji pesii ensimmäisen kerran vasta noin 3–4 vuotta vanhana. Se on siis ensimmäiset elinvuotensa jatkuvasti ilmassa! Tervapääsky pesii myös mielellään sille erityisesti tarkoitettuun pönttöön, kunhan pöntölle on esteetön lentoreitti. Tervapääskyt ovat pesäpaikkauskollisia lintuja, jotka elävät vanhoiksi ja saattavat pesiä samassa paikassa jopa yli 20 vuotta. Yleensä kyseessä on kaiken lisäksi sama pariskunta, joka pitää suhdetta yllä vuodesta toiseen. Pönttöjä voi huoletta ripustaa vaikka miten paljon yhteen paikkaan, sillä laji perustaa mielellään jopa kymmenien pariskuntien yhdyskuntia. Suomessa arvioidaan nykyisin pesivän n. 50 000–80 000 tervapääskyparia.

Kolmella maassamme pesivällä varsinaisella pääskylajilla on hieman tervapääskystä – ja toisistaankin – poikkeavat pesimistavat. Törmäpääsky pesii hiekkatörmään kaivamassaan onkalossa jokien varsilla tai hiekkakuopilla. Onkalo voi olla jopa metrin pitkä ja sen päähän on kaivettu höyhenillä ja kasvinosilla vuorattu pesäkammio. Törmäpääskyillekin on rakennettu ”tekopesiä” tai niiden pesintää helpottavia rakennelmia. Räystäs- ja haarapääskyt ovat kulttuurilintuja, jotka pesivät yleisimmin rakennusten räystäiden alla, kattojen kulmissa tai esimerkiksi siltojen alla. Saaristossa ne saattavat pesiä menestyksellisesti jopa alati liikennöivien lossien rakenteissa. Tällöin ne vievät ruokaa poikasilleen sinne missä lossi reitillään kulloinkin seilaa! Räystäs- ja haarapääsky muuraavat savesta pesäkuvun, joka on lentoaukkoa lukuun ottamatta umpinainen. Rakennusten modernisointi on hävittänyt pääskyjen pesäpaikkoja, koska uusista rakennuksista ei löydy kelvollisia sopukoita. Räystäspääskyn asuntopulaa voi helpottaa sitä varten suunnitellulla pöntöllä. Alkuperäisiä pesimäpaikkoja näille lajeille ovat kalliorinteet ja kanjonit, joiden seinämien kielekkeiden alle tai koloihin pesän voi muurata. Kaikki pääskymme talvehtivat Afrikassa, ja esimerkiksi haarapääsky saattaa taittaa jopa yli 20 000 km vuosittain muuttaessaan Suomen ja Etelä-Afrikan välillä. Ne elävät jopa toistakymmentä vuotta vanhoiksi.


[Sivun alkuun]

© Luonto-Suomi Oy - Päivitetty 30.11.2012